Kesä menee jo puolessa välissä enkä ole vieläkään siinä kuuluisassa kesä- tai rantakunnossa, mitä ikinä niitä termejä onkaan. Ainoa poikkeus moneen vuoteen on se, että en välitä lainkaan. Olen löytänyt oman tieni ja tiedän, että se “kesäkunto” ei ole vielä tänä vuonna. Se on ehkä ensi kesänä tai seuraavana.
Mitä se oikeastaan kenellekään muulle kuuluu, millainen olen? Olen kantanut sitä ajatustaakkaa jo riittävän monta vuotta ja nyt riittää. Sen taakan vuoksi olen vältellyt kesäisin sellaisia paikkoja, jotka mielikuvissa liitetään vain kauniiden ja hyvinvoivien ihmisten paikoiksi. Olen aina siis valinnut hämyisimmät ja suojaisimmat uimarannat. Enkä missään nimessä ole mennyt ruuhka-aikaan.
Oikeastaan olen kesäkunnossa! Tänä kesänä olen vain päättänyt olla kesäkunnossa välittämättä yhtään, mitä muut sanoo tai ajattelee. Silti edelleen pelkään sisimmässäni nousta tämän asian yläpuolelle, mutta aion tehdä sen. Kunhan vedet lämpiää, niin aion pulikoida Nallikarissa. Aivan kuin muutkin ihmiset.
Olen valmistautunut ja psyykannut itseni. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos joku tulee sanomaan jotain, niin tulkoot. Jos joku arvostelee ääneen puolisolleen ohimennen ulkonäköäni, niin arvostelkoot! Olen tälläinen ja enkä hetkessä muuksi muutu. En aio masentua enkä menettää toivoani heidän puheiden vuoksi. Saatan jopa innostua ja tehdä kunniakierroksen tälläisten arvostelijoiden ympärillä. Saavat nauttia koko rahan edestä.
Niin kuin monessa muussakin asiassa. On noustava pelkojen yläpuolelle, jotta pääsee eteenpäin.
Nyt on kesä ja olen kesäkunnossa! Me kaikki ollaan!
-Antsa
ps. kyllä, miehetkin kärsii näistä ajatuksista!
TOPNORTH.STUDIO 
Tasan oikea asenne. Nautitaan lämpimistä vesistä!
LikeLike