Viime aikoina olen tehnyt uusia hankintoja elämänmuutokseeni liittyen. Ostin itselleni urheilukellon, rullaluistimet ja ruokapäiväkirjan. Rullikset ovat vielä matkalla, mutta muut on jo käytössä.
Nyt voi sanoa, että tuli otettua iso askel. Vaikka olen pyrkinyt pieniin muutoksiin, niin välillä täytyy ottaa isompia. Tänään on mennyt koko päivä opiskellessa urheilukellon ja ruokapäiväkirjan juttuja.
Aloitin tänään sillä, että asentelin urheilukellon toimintaan. Päivän aikana etenin sitten, mitä erilaisimpiin sovelluksiin. Kokeilin erilaisia appseja liudan ja päädyin ostamaan itselleni yhden ruokapäiväkirjan. Tarjolla olevien vaihtoehtojen joukko oli suuri ja kirjava. Päädyin enemmän suosituksien perusteella valitsemaan itselleni sopivimman sovelluksen — toivottavasti.
Nyt täytyy siis opetella käyttämään tätä kokonaisuutta. Saan seurattua syömistäni, nukkumistani ja liikkumistani hyvin tarkkaan. Enää puuttuu siis vain liike, oikeat ruoat ja hyvät yöunet. Oikeastaan en vielä osaa sanoa, mihin kaikkeen voin näitä ominaisuuksia käyttää ja miten. Sen aika näyttää.
Nyt on jonkinlainen krapula tästä kaikesta tietoähkystä. Miten käsitellä ja jäsennellä tämä kaikki tieto. Lisäksi se pitäisi pystyä soveltamaan käytäntöön. Aikamoiselta urakalta kuulostaa. Nyt voin siis asettaa hyvin monia erilaisia tavoitteita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Leposykkeeni on jo 72 tätä kirjoittaessa ja miettiessä. Eräs kaverini sanoo näitä kelloja “ahdistusmittareiksi”. Täytyy toivoa, että se ei muutu itsellä sellaiseksi.
On aika polkaista jarrua ja nollata ajatukset. Ottaa yksi asia kerrallaan hoitaakseen eikä kaikkia. Vaikka tuntuikin kelloa ja sovellusta käyttöön ottaessa, että nyt otetaan heti elämä haltuun joka sektorilla. Laitoin pitkän ajan suunnitelmat järkevälle tasolle, niin kuin ne ovat olleet aiemminkin. En aio nyt ottaa mitään ylimääräisiä tavoitteita, vaan pysyn vanhoissa. Aion siis aluksi kokeilla, mitä tämä kokonaisuus kertoo minulle juuri tämän hetken tilanteesta.
Tämän päivän perusteella en enää ihmettele, miksi kaverini sanoo näitä “ahdistusmittareiksi”. Kun askelmittari huutaa puuttuvia askeleita eikä yhtäkään porrasta ole tänään kävelty, niin saattaa siinä ahdistua nopeasti. Paniikki iskee ja pitää lähteä kävellä lontostamaan ihan kylmiltään, jotta pitäisi mittarin tyytyväisenä. Vielä pitäisi löytää jostain portaat ja mistä niitä löydät niin vain — varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla! Motivaatio voi loppua nopeasti ja kello jää pölyttymään, jos antaa sen viedä ilman rauhallista paneutumista.
Itse otan nyt rauhallisesti ja enkä laita ainakaan kellon suhteen mitään yleviä toiveita. Olkoon se nyt vain hyvä apuri. Hengähdän vielä hetken ja menen nukkumaan. Aamulla taas herään uuteen päivään ja innoissani näen, miten yöni meni — kellosta.
-Antsa
Mun somekanavat, ota seurantaan!
Facebook — Instagram — Youtube
TOPNORTH.STUDIO 