Viikonlopun herkuttelun jälkeen herää kysymys, että “kannattiko?”. Olihan se mukavaa, mutta taas täytyy miettiä, mitä herkuttelee.
Niin kuin Maanantai Puntarissa sanoin, niin söin viikonloppuna lättyjä. Söin myös muutakin, kun oli niin sanottu herkutteluviikonloppu. Jostain syystä tulee ostettua sitten vaaleaa leipää ja muuta hiilaripitoista. Tämä on opittu tapa, josta haluan päästä eroon.
Monta kertaa jälkeenpäin olen miettinyt, miksi aina sorrun leipätiskillä, vaikka tiedän ettei olo siitä parane. Mietin nykyään näitä omia herkutteluita, mistä saan kiksejä ja mistä en. Herkut, joista en saa kiksejä, niin pudotan pois “edellisen elämän jäänteinä”. Leipä on kuitenkin sellainen ristiriitainen tuote, kun saan sen syönnistä kiksejä. Kuitenkin seuraamukset ovat sellaiset, jotka pistävät miettimään sen järkevyyttä. Leipä ja hiilarit närästää sekä turvottaa kamalasti. Ehkä takerrun tarpeettoman paljon juuri leipään, kun viikonlopussa oli tosiaan lättyjä, karkkia ja popcornia myös.
Sunnuntai-iltana alkaneet kovat närästykset jatkuivat edelleen maanantai-iltana. Eikä se ole itsellä mikään pieni juttu. Närästykset ovat todella kovat. Ennen elämänmuutosta söin reilusti hiilareita ja välillä närästyksiä oli viikossa useita. Joskus jopa niin kovia, että jouduin olemaan makuulla ja menemään sikiöasentoon, joka jostain syystä vähän helpotti niitä tuskia. Näky ei ollut kaunis. Sen jälkeen, kun aloitin vähähiilihydraattisen ruoan huomasin ettei minulla ole enää närästyksiä. Ne liittyvät hyvin voimakkaasti juuri aikoihin, kun olen nauttinut hiilareita. Höttöhiilareita.
Mikä on siis se hinta, jonka olen valmis maksamaan herkuttelusta? Viime viikonlopun perusteella sanon, että nyt on vakavan miettimisen paikka — taas!
Nyt voisi tehdä taas päätöksiä elämänmuutoksen osalta. Jos siis herkuttelen, niin pysyn vain muutamassa tuotteessa. Jos siis on vain lättyjä, niin pidän muun syömisen normaalina. Kun taas leivänhimo iskee, niin sen rinnalle en osta mitään muuta herkkua. Näin voin minimoida höttöhiilareiden ja sokerien saannin herkutellessa.
Olen tehnyt tätä aiemminkin, mutta siitä ei ole vielä tullut itselle sellaista ohjenuoraa, jonka avulla oppia. Ja kirjoittamalla ja avaamalla tämä asia hahmottuu myös itsellekin. Ja juuri kyseisinä kertoina ei ole närästänyt tai ainakaan pitkiä ja voimakkaita närästyskohtauksia ei ole ollut. Nyt, kun pysähtyy miettimään, niin eihän siinä ole mitään järkeä. En jää asiaa surkuttelemaan vaan menen eteenpäin ja kerään opin tästä talteen.
-Antsa
TOPNORTH.STUDIO 